YLE:n Homoillan tulokset lienevät kaikkien tiedossa ja kirkosta eroamisesta tuntuu tulleen muotibuumi. Itsekin ihmettelen, miten vielä vuonna 2010 kirkolla ja/tai uskovaisilla ihmisilä voi olla noin ahdasmieliset ja vanhoilliset mielipiteet. Yhtä paljon ihmettelen myös sitä, miten homokysymys on saanut näin suuret mittakaavat.

Siis ok, jos itse on homo ja kirkko tuomitsee homot, niin silloinhan ei ole yhtikäs mitään syytä kuulua kirkkoon. Tosin tässäkin tapauksessa pahiten homot taisi tuomita Päivi Räsänen, joten oikeampi vastaisku olisi jättää äänestämättä Kristillisdemokraatteja ensi vaaleissa.

En kuitenkaan olisi uskonut, että homous ja siihen liittyvät mielipiteet ovat niin monelle suomalaiselle niin iso kynnyskysymys, että sen takia eroaisi kirkosta. Jos ajatellaan, että kuitenkin monet - etenkin miehet - puhuttelevat homoja hintteinä vähättelevään muotoon ja pelkäävät että heidän omista lapsistaan joskus tulisi homoja. Veikkaan, että todella monet varauksellisimmistakin henkilöistä kuitenkin hyväksyisivät myös homouden, jos sen edustaja olisi oma lapsi, hyvä ystävä tai läheinen sukulainen. Onhan tämä nähty jo Salkkareissakin sekä Ismon että Lassen kohdalla - ja Salkkareihin voi luottaa, jos johonkin! ;)
En tietysti tiedä, millaisia ihmisiä nämä kirkosta eronneet henkilöt ovat olleet - nuoria, vanhoja, miehiä, naisia, homoja, heteroja - mutta luultavasti joukkoon mukaan mahtuu monenlaisia ihmisiä. Siksi määrä ja kirkosta eroamisen suosio ihmetyttääkin.

Henkilökohtaisesti uskon, että kirkosta eroaminen on ollut monen nyt kirkosta eronneen mielessä jo aiemminkin ja mediassa vellonut kirkosta eroamis -buumi on saanut ihmiset tekemään sen päätöksen nyt. Homoudesta keskustelulla ei välttämättä ole ollut aivan niin paljon vaikutusta, kuin mediassa nyt oletetaan.
Olen itsekin sitä harkinnut monesti, koska en koe kirkkoon kuulumisesta olevan suuremmin hyötyä. En juurikaan käy kirkossa (häitä tms lukuunottamatta), en käytä seurakunnan tarjoamia kerho- tai diakoniapalveluita enkä tarvitsisi mahdollisille tuleville lapsilleni välttämättä kirkollista siunausta. Homoillan jälkeisen mediamylläkän jälkeen tuli mieleeni jälleen, että "Ainiin, pitäisiköhän erota kirkosta", mutta ei niinkään tuon homous-kysymyksen takia, vaan siksi että kirkkoon kuuluminen ei anna minulle juurikaan mitään.
Nykyään ainakin itsellä tuntuu monet asiat hautautuvan muiden arkipäiväisten asioiden taakse ja moni mietteissä ollut asia jää toteuttamatta pitkäksi aikaa. Kunnes sitten vihdoin saa itseään niskasta kiinni ja ryhtyy toimeen. Elävänä esimerkkinä omasta elämästä on sähkön kilpailutus, joka oli tarkoitus tehdä heti kun muutettiin sähkölämmitteiseen isohkoon asuntoon. Aluksi sähkösopimus siirrettiin suoraan vanhasta yhtiöstä ja päätettiin hoitaa kilpailutus vasta muuton jälkeen, kun muutossa oli muutenkin niin paljon hommia. Kilpailutus oli mielessä aina toisinaan, mutta se jäi, kun eteen tuli yksi jos toinenkin "tärkeämpi" asia. Lopulta maksoimme kalliimpaa, kilpailuttamatonta sähköä 1,5 vuotta. Sitten piti ilmoittaa taloyhtiölle sähkön vuosikulutus energiatodistusta varten, josta saimme kipinän myös sähkön kilpailuttamiseen. Nyttemmin sähkölaskussa säästyi yli 200 euroa vuodessa. :D Että ehkä kirkosta eroaminen on edes jossain määrin verrattavissa sähkön kilpailuttamiseen; tekemisen vaiva ei ole suuri, mutta suurempi ongelma on ottaa itseään niskasta kiinni ja saada asia tehdyksi. :)
Itse en kuitenkaan nyt kirkosta eroamisen suhteen kokenut ns. herätystä ja hoitanut pitkään mielessä ollutta asiaa. Kuulun edelleen kirkkoon, mutta ainoa syyni eroamattomuudelleni on se, että olen pikkutytöstä asti halunnut kirkkohäät ja avioituminen on vielä kokematta. ;)

Toisena syynä eroamisen suurelle suosiolle uskon olevan sen, että kirkosta eroaminen on tehty niin helpoksi nykypäivänä. Jos ero pitäisi hoitaa käymällä henkilökohtaisesti kirkossa ja kohtaamalla joku kasvokkain, voisi ero jäädä monelta tekemättä. Nyt kun se hoituu parissa minuutissa netissä, kynnys madaltuu.
Huomenta Suomessa mediakokki Anja Snellman pohti tänään vaihtoehtoa, jossa avioeroa voisi hakea samanlaisen palvelun kautta. Mikä olisikaan avioerojen määrä tuolloin? Jos nykyisin on riidan jälkeen helppo sanoa, että "Minä otan eron", niin tuossa tilanteessa eron voisi netissä vihastuksissaan oikeasti ottaa. Ja kuinka moni näistä eroista sitten peruutettaisiinkin seuraavalla viikolla? Ihan mielenkiintoinen näkökanta asiaan! Surullista, mutta totta; tällainen palvelu tullaan varmaan vielä lähitulevaisuudessa perustamaan, kun kaikki siirtyy sähköiseen muotoon!
Jos ensimmäinen olettamani pitkään mielessä olleesta, mutta muiden arkipäivän asioiden sekaan hautaantuneesta eroamisesta pitää paikkaansa, ei kirkosta eroamisen suhteen niin montaa eroa peruta. Päivi Räsänenhän jossain haastattelussa oli sitä mieltä, että moni hätiköi tämän päätöksen suhteen ja varmasti usea heistä tulee takaisin kirkkoon. No ei välttämättä, jos homous-näkökanta ja/tai mediakohu oli viimeinen niitti pitkään mielessä olleelle asialle.

Päivi Räsäsen räikeimmät mielipiteet jätän tässä vaiheessa kommentoimatta, koska niiden miettiminen nostattaa niin suuria tunteita pintaan, että voisi tulla sanotuksi (tai siis kirjoitetuksi) todella pahasti. Yhden jo heinäkuussa kirjoittamani mielipiteen Räsäsestä voi kuitenkin lukea Pride-kulkuetta koskevasta kirjoituksesta...