Otsikko kertoo kaiken oleellisen siitä, mitä moni tuntuu ajattelevan. Uskomatonta, mutta totta.

Viime aikoina lähipiirissä on ollut muutamat häät ja olen kahlannut netin keskustelupalstoja miettien, mitä pariskunnalle voisi viedä lahjaksi. Siellä olen kohdannut yllättävän jyrkkiä mielipiteitä, jotka ovat saaneet miettimään, että mitenhän sitä uskaltaa hoitaa lahja-asian sitten kun naimisiin meno tulee omalle kohdalle ajankohtaiseksi. Oikeasti; teki niin tai näin, niin nähtävästi se ei vaan voi olla hyvä toimintatapa! :D

Perinteisestihän naimisiin menevä pariskunta tekee lahjalistan, josta vieraat voivat valita sopivan lahjan tuotavakseen. Ideana lahjalistalla on se, että a) hääpari saa niitä astioita, välineitä ja tarvikkeita, joita heiltä vielä puuttuu, b) jos hääpari kerää jotain tiettyä astiastoa, he saavat samaa astiastoa, eikä esimerkiksi kymmentä erilaista astiastoa ja c) hääpari ei saa kymmentä silitysrautaa, vaan ainoastaan yhden kappaleen yhtä tiettyä esinettä.
Minusta tämä idea on loistava, hyvä ja monesti helpottaa myös vieraiden osaa, kun ei tarvitse miettiä, että mistähän se pariskunta tykkäisi. Jokaisissa juhlissa pitäisi olla tällaiset listat, koska on todella turhauttavaa miettiä esimerkiksi juuri yhteen muuttaneen tuttavapariskunnan tupareissa, että onkohan heillä jo kaikki tarvitsemansa kodinkoneet vai voisinko ostaa jonkun tai että minkähän värisistä ja tyylisistä astioista he mahtavat pitää.

No, joidenkin mielestä lahjalistat ovat erittäin huono idea. Syitä tähän on monia!

Kaikkein räikein mielipide oli tietysti se, että kutsutun vieraan mielestä on todella loukkaavaa, että hänelle annetaan lista siitä, mitä hääpari tahtoo lahjaksi. Että hääparin pitäisi vaan olla onnellinen siitä, että heidän ympärillään on rakastavia ystäviä ja sukulaisia, eikä pyytää jotain tiettyä astiastoa lahjaksi. "Menkää häiden jälkeen niiden listojenne kanssa sitten ostamaan sitä mitä haluatte, älkääkä meiltä sitä pyytäkö." 
Ja logiikka oli...mikä? Eikö se nyt ole helpompi pyytää häälahjaksi Arabian Runo-sarjan astioita ja saada lahjaksi haluamaansa sarjaa. Toinen vaihtoehto kun olisi jättää lahjalista tekemättä, saada lahjaksi kahvikupit inhoamaansa Arabian Apila-sarjaa ja kahvinkeitin (joka taloudesta jo löytyy), yrittää saada nämä astiat ja tarpeeton kahvinkeitin myytyä vaikkapa huuto.netissä ja mennä siitä tienaamillaan rahoilla sitten ostamaan Runo-sarjaa. Tämän loukkaantuneen vieraan mielestä jälkimmäinen vaihtoehto varmaan on parempi?

No sitten on niitä henkilöitä, jotka eivät tykkää lahjalistoista siksi, että kaikki lahjalistoilla olevat tuotteet ovat niin kalliita ja hääpari on todella ahne pyytäessään tuollaisia lahjoja.
Tällöin ei varmaankaan kannata miettiä esimerkiksi lahjan ostamista yhdessä jonkun toisen häävieraan kanssa? Tai ostaa/tehdä jotakin lahjalistan ulkopuolelta; listahan kuitenkin on vaan toivelista, ei niinkään ehdoton vaatimuslista.

Ja vaikka lahjalistat hyväksyisikin, sen muoto saattaa silti aiheuttaa ongelmia.
"No miten ne nyt tuon lahjalista on tuonne Helsingin Stockmannille laittaneet? Enhän minä siellä pääse käymään ja katsomaan sitä listaa! Luuleeko ne, että minä sinne soitan? Maksavatkohan ne sitten minun puhelinlaskuni? Vaikka nyt kaikki muut häävieraat asuvatkin pääkaupunkiseudulla, niin kyllä MINUA olisi silti pitänyt myös ajatella ja laittaa lahjalista myös tänne Perähikiän S-Marketiin!"
Tai sitten: "No eihän kukaan osaa tällaista Internetissä olevaa lahjalistaa käyttää, miten ne nyt tällaisen ovat tehneet!"
Muita hyviä valituksen aiheita ovat myös valitun kaupan kalleus (lahjanhan voi ostaa myös muusta kaupasta ja ilmoittaa vaan listaan, että tuote on ostettu muualta), lahjalistan vaikeus (kun joutuu itse huolehtimaan, että listaan tulee merkityksi ostamasi lahja; no, hääparista varmaan olisi ihan mukava saada kolme leivänpaahdinta :P), on niin paljon vaihtoehtoja (silloinhan luulisi olevan helpompi valita mieluinen?), on niin vähän vaihtoehtoja (jos listalta ei löydy sopivaa, niin voi antaa myös muun lahjan tai rahaa), jnejnejne.

Ja eihän sekään tietenkään ole hyvä vaihtoehto, jos hääpari kirjaa kutsuun, ettei halua mitään häälahjaksi. "Tottakai nyt joku lahja pitää viedä! Eihän juhliin ilman lahjaa voi mennä!" Ja sitten ärsyynnytään siitä, kun hääpari ei esitä mitään toiveita lahjasta, ja joutuu itse miettimään, että mitähän heille veisi. On se vaikeaa.

Nykyisin häissä on yleistynyt myös rahan pyytäminen häälahjaksi, etenkin pariskunnilla, jotka ovat asuneet jo pitkään yhdessä ja kaapit ovat täynnä tarvittavia astioita jne. Ymmärrän täysin, että silloin ei halua väkisin keksiä jotain materiaa lahjaksi pyydettäväksi, vaan hääparille mieluisampi lahja on raha.
Mutta herranjumala miten itsekkäänä ja kamalana asiana rahan pyytämistä häälahjaksi pidetään! En ymmärrä, miten hääpari on ahneempi ja rahanhimoisempi silloin, jos pyytävät lahjaksi rahaa? Rahallahan ne muutkin häälahjat käsittääkseni maksetaan? 
Suuria virheitä tässä yhteydessä on mainita että on perustettu oma tili häälahjarahoille ("Todella ahnetta! Paljonkohan he luulevat saavansa rahaa, kun oikein oma tilikin pitää perustaa!") tai kertoa että häälahjarahat menevät häämatkakassaan ("Kannattaako sitä mennä edes naimisiin, jos ei ole varaa häämatkaakaan itse kustantaa?").

Yksi rahan antamiseen liittyvä huoli tuntuu olevan myös se, että paljonko sitä rahaa sitten KUULUU antaa lahjaksi. Ei kai sitä KUULU antaa mitään tiettyä summaa, vaan siihen vaikuttaa se kuinka läheinen hääpari on itselle ja kuinka paljon itsellä on varaa antaa rahaa lahjaksi. Nokian johtohenkilö varmaan antaa lahjaksi suuremman summan kuin työtön duunari. ;)
Kauhistuttavinta tässä on tietysti se, että "Mitähän ne nyt ajattelee, jos minä annan tämän verran rahaa?". Tai sitten se toinen klassikko: "Paljonkohan rahaa se ja se antaa lahjaksi? Minun pitää antaa ainakin sama summa!" 
Valitettavan monesti sukujuhlissa suuressa roolissa on eräänlainen näyttämisenhalu; kuka antaa parhaimman ja kalleimman lahjan. Ehkä näitä henkilöitä ärsyttää rahalahjoissa eniten se, että kukaan muu kuin hääpari ei näe kuinka paljon he sitä rahaa antoivat, eikä kukaan voi olla kateellinen heille! :D

Muutenkin ihmettelen ihmisten asennetta siihen, että hääpari olettaa saavansa lahjan ja kohdentaa pyyntönsä johonkin tiettyyn kohteeseen. En usko monillekaan hääpareille saatujen lahjojen tai niiden arvon olevan tärkeintä, vaan pääasiaksi kohoaa elämän tärkeimmän päivän jakaminen läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa. Jokaisen vieraan kannattaisi muistaa, että hääpari olisi voinut mennä naimisiin myös kaikessa hiljaisuudessa keskenään ja jättää juhlat kokonaan väliin. Jos juhlat pidetään, niin silloin hääpari todennäköisesti on halunnut jakaa tärkeän hetken juuri Sinun kanssasi ja kannattaisi olla ylpeä siitä.
Ja mitä niihin lahjoihin tulee. Häiden kustannukset ovat usein melko suuret ja vain harvoin häävieras lahjallaan ns. maksaa omaa osuuttaan häiden kustannuksista. Jos kohtuullisen kokoiset ja kohtuullisella budjetilla tehdyt häät maksavat 5000 euroa ja häävieraita on 70 kpl, pitäisi jokaisen vieraan tuoda 70 euron arvoinen lahja, jotta kustannukset tulisi katetuksi. Veikkaan, että kuitenkaan vaikkapa nelihenkinen perhe ei tuo häihin 280 euron arvoista lahjaa, saati kellään opiskelevalla sinkulla ei ole varaa antaa 70 euroa häälahjaksi. Olen kyllä kuullut sellaisistakin häistä, joissa jokaisen vieraan piti lunastaa tietyn summan arvoinen hääkortti tai illalliskortti, joka samalla toimitti häälahjan virkaa. Ehkä tällaiset häät olisivat kaikille näille napisijoille hyvä opetus, ja sitten voisivat arvostaa lahjalistojen valinnanvapautta. ;)

Jos oma mielipiteesi on täysin erilainen ja sinulla on joku OIKEASTI hyvä syy häälahjalistojen vihaamiseen tai siihen miksi rahan pyytäminen lahjaksi on röyhkeyttä, niin ole hyvä ja kommentoi. :)