Viikonloppuna esille tuli Sirkka-Liisa Anttilan ja HESY:n ehdottoma koira-ajokortti. Idean asteella kuulostaa hyvältä, mutta mites sitten käytännössä?

Miten voitaisiin varmistua, että jokainen koiraa hankkiva todella suorittaa tällaisen ajokortin? Mitä ajokortin hankkimisvaiheessa edes voitaisiin testata? Varmasti jokainen koiraa hankkiva lupaisi silmät ja suut täyteen huolehtia koirasta erittäin hyvin ja todistelisi olevansa hyvä koiranomistaja – todellisuus kuitenkin monesti on ihan toista. Vai voitko väittää, ettet tietäisi yhtään perhettä, jonne koira on hankittu lasten pitkien vakuuttelujen jälkeen periaatteella että lapset hoitavat koiran kokonaan tai pääsääntöisesti itse – ja parin kuukauden päästä hoitovastuu on siirtynyt kokonaan tai lähes kokonaan vanhemmille.
Vaikka ajokortti olisikin ehdottomasti hyvä asia ja toimivalla ajokortti-mallilla saataisiin karsittua niitä huonoimpia koiran omistajia pois, niin epäilen ettei tarpeeksi toimivaa suoritusmallia pystytä luomaan. Koiran omistaminen ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin autolla ajo – vaikka tielläkin vastaan tulee monia erilaisia tilanteita, selviää monista helposti jarrua painamalla. Koirassa ei sitä jarrua ainakaan vielä lisävarusteena ole.

Ja muutenkin, vähän kummalliselta vaikuttivat ne tiedot, mitä koira-ajokortista lehtijutussa kerrottiin.

Ensimmäinen epäkohta, joka pisti silmääni, oli se, että kyseisen ajokortin joutuisivat hankkimaan ainoastaan yli 15-kiloisen koiran omistajat. Perusteena oli koiran hallittavuuteen liittyvät asiat.
Nojoo, isot koirat totta kai ovat vaikeammin hallittavia hihnan päässä ison kokonsa puolesta. Mutta 15-kiloinen koira on kuitenkin vielä suhteellisen pieni ja uskon että sen saa hallintaan ihan eri tavalla kuin 60-kiloisen. Ja vaikuttaahan siihenkin omistajan koko; pitäisikö ajokortin suorittamissäännöt olla erilaiset 50-kiloiselle naiselle ja 100-kiloiselle miehelle? Onhan selvää, kumpiko heistä saa helpommin vaikkapa tanskandogin hallintaan. Ajokorttiin siis painorajat sekä omistajalle että koiralle; jos olet suorittanut kortin tähän asti ja painat 50 kiloa, niin saat ottaa korkeintaan 40-kiloisen koiran – jos suoritat vielä seuraavan vaiheen, niin saat ottaa 60-kiloisen koiran.
Ja jos hallittavuudesta puhutaan, niin minusta siihen liittyy oleellisesti myös se, miten hyvin omistaja on koiransa kouluttanut ja miten pystyy koiraa hallitsemaan eri tilanteissa. Vaikka pienen koiran saa kokonsa puolesta helpommin pois tilanteesta esimerkiksi lenkkipolulla, niin mikä on tilanne silloin jos koira on vapaana? Silloin ei hihnasta nykäiseminen auta, vaan pitäisi hallita koiransa jollain muulla tavalla. Ja tässä varmasti on suuria ongelmia monilla omistajalla – koiran koosta riippumatta. Omien kokemusteni mukaan nimenomaan pienet koirat ovat niitä pahimpia räksyttäjiä ja purijoita – ainakin oman tuttavapiirini isot koirat purisivat ainoastaan ärsytettyinä tai ahdistettuina, pikkukoirat ihan mistä syystä vaan. Nojoo, ihan näin mustavalkoinen asia ei tietenkään ole ja toki isot koirat saavat purressaan pahempaa jälkeä aikaan.

Mutta jos koira-ajokortti –käytäntö otettaisiin käyttöön, niin kai siinä tulisi kiinnittää huomiota muuhunkin kuin koiran hallittavuuteen.
Esimerkiksi jonkinlainen sitoumus siitä, että lupaa opettaa koiralleen edes perustottelevaisuutta; ”istu”, ”paikka” ja ”tänne” olisivat jo hyvä alku.
Lisäksi koiratietämystä voisi testata vaikkapa kyselyllä: Kuinka usein koira tulee rokottaa? Mitä koiran terveydenhuoltoon liittyviä tarvikkeita kotoa pitäisi löytyä? Mitkä ruoka-aineet ovat koiralle vaarallisia, mitkä hengenvaarallisia? Jos löydät koirasi turkista punkin, mitä teet? Voisinko antaa koirani ulostaa sisälle, jos niin millaisessa tilanteessa?

Mitä nyt itse olen ollut koirien kanssa tekemisissä, niin suurimmat ongelmat ovat hallittavuuden lisäksi nimenomaan koiran aggressiivisessa käytöksessä (joka saattaa ilmetä vaan tietyissä tilanteissa, esimerkiksi ihmisten seurassa koira on enkeli, mutta hyökkää jokaisen koiran kimppuun), koiran tottelemattomuudessa (kaikki koirat eivät perusluonteeltaan ole yhtä tottelevaisia ja miellyttämisenhaluisia kuin toiset, mutta jollekin perustasolle pitäisi jokaisen koiran pystyä) sekä omistajan omassa asennoitumisessa koiraa kohtaan (jos ei itse viitsi nähdä vaivaa koiran kouluttamiseen tai hoitoon, ei koirasta voi kasvaa tervettä yksilöä). Jos koira-ajokortilla pystyttäisiin ottamaan huomioon nämä näkökohdat, niin olisin ehdottomasti ajokortin kannalla!

Ja jos koira-ajokortti otetaan käyttöön, niin miksei sitten muillekin lemmikkieläimille? No okei, akvaariokalojen hoitaminen ei ehkä vaadi samanlaista päivittäistä sitoutumista kuin koira, mutta kuitenkin. Jokainen eläin on omistajansa vastuulla – ja armolla. Jos ei omistaja huolehdi lemmikistään oikealla tavalla ja esimerkiksi vaikkapa ruoki lemmikkiään, niin ei lemmikki kovin kauan elä. Jos lemmikin ottaa – ihan minkä tahansa – niin pitää sitoutua hoitamaan sitä. Siksi ajokortti jokaisen elämän hankintaan olisi loistava ratkaisu.

Ja jos mennään vielä pidemmälle, niin onhan niitä huonosti hoidettuja lapsiakin. Miksei siis lasta hankkiessakin pitäisi suorittaa lapsi-ajokorttia? Vähenisi varmaan huostaan otettujen lasten lukumäärät, kun jo suunnitteluvaiheessa huonoiksi todetut vanhemmat pumpattaisiin täyteen e-pillereitä.
No ei vaan, ehkä se menee jo vähän yli. Lapsia kun kuitenkin voi syntyä perheeseen myös vahingossa – koiraa harvemmin otetaan perheenjäseneksi vahingossa.