Facebook, tuo nykyajan kommunikointiväline ja kaiken mahdollisen informaation välittäjä.
On hassua, miten nopeasti Facebookista on tullut osa (lähes) jokaisen elämää. Ei, en väitä, että lähes jokainen olisi liittyneenä Facebookiin. Mutta lähes jokainen joko a) on liittynyt Facebookiin, b) on kuullut Facebookista tai c) on niin ärsyyntynyt siihen, että kaikki tutut ovat Facebookissa, ettei aio periaatteesta liittyä sinne ikinäkoskaanmilloinkaan.
Aika perinteiseksi on nykyaikana muodostunut myös lause ”Joo, mä luin Facebookista!”. Mutta se on kyllä aivan totta; Facebook kertoo kaiken! Aina en välttämättä haluaisi tietää kaikkea puolituttujen parisuhderiidoista tai vatsavaivoista. Mutta valitettavasti jotkut haluavat kertoa elämästään kaiken. Tarkoitan siis aivan kaiken.

Facebook on vakiinnuttanut paikkansa nyky-yhteiskunnassa ja tunnustan itsekin lukeutuvani Facebookin aktiivisiin käyttäjiin. Teen useita tilapäivityksiä viikossa, joskus jopa päivässä. Pidän yhteyttä muilla paikkakunnilla asuviin ystäviin ja sukulaisiin. Stalkkaan Facebookista tuttujen ja sukulaisten tekemisiä. Katselen kavereiden viimeisiä kuulumisia valokuva-albumeista. Kulutan aikaa keskustelemalla chatissa ystävien kanssa. ”Tykkään” monista asioista ja luon kotibileistäkin oman tapahtuman kutsuineen kaikkineen Facebookiin.
Facebook on siis kätevä ja ainakin minulla se on jo tullut osaksi jokapäiväistä elämää! Ei (ainakaan vielä) ihan yhtä tärkeäksi kuin vaikkapa syöminen tai pissalla käyminen, mutta kuitenkin.

Yksi asia, jota Facebookissa en kuitenkaan vielä tähänkään päivään mennessä ole ymmärtänyt on kaverikutsujen logiikka. Tai siis lähinnä se, että miksi halutaan kaveriksi ihmisiä (lue: julkkiksia), joita ei oikeastioikeasti edes tunne. Vielä merkillisempää on se, miksi nämä julkkikset haluavat fanejaan FB-kavereikseen.
Minun kaverilistaltani löytyvät henkilöt ovat kaikki sellaisia, jotka tunnen, tiedän tai joiden kanssa olen vähintään jutellut edes kerran elämässäni. Myönnetään, että kun kaverilistalle kuuluvien lukumäärä lähestyy viittäsataa, joukkoon mahtuu monia hyvänpäivän tuttuja tai ala-asteella samalla luokalla olleita, joita ei ole sen jälkeen nähnyt. Mutta kaikki henkilöt ovat kuitenkin sellaisia, jotka olen oikeasti nähnyt elävässä elämässä ja jotka myös tietävät kuka minä olen.
En lisää muutenkaan kavereikseni jotain random-tyyppejä, joita en oikeasti tiedä tai tunne,  joten miksi haluaisin lisätä sinne jonkun julkimon, joka ei todennäköisesti edes halua lukea tilapäivityksiäni tai toivottaa minulle FB:ssä hyvää syntymäpäivää. Ja kun näyttäisi, että yleisesti nämä julkkikset, joiden suosio FB-kavereina on suuri, ovat yleensä tuttuja lähinnä BB-talon ansioista tai tietyn kutosen ja kasin välistä olevan lehden sivuilta, niin ihmetykseni on vielä suurempi. Enkä nyt todellakaan ole sitä mieltä, että BB-talon asukkaana olo ei olisi hyvä ansio. Lukeudunhan itsekin BB:n suurimpiin faneihin ja stalkkasin lähes kaikkien asukkaiden FB-profiileja Facebookista viime syksyn aikana. Mutta silti mieleeni ei koskaan tullut, että voisin lisätä jonkun heistä kaverikseni.

Ja toiselta kantilta ajatellen; jos olisin itse julkkis, miksi haluaisin kavereikseni kaikenmaailman ihmisiä, joita en tunne, mutta jotka tuntevat – tai luulevat tuntevansa – minut sitäkin paremmin. Näyttäähän se tietysti hyvältä (varsinkin näiden BB-tähtien sivuilla), että on monia kavereita. Tuntee siinä ainakin olonsa tykätyksi ja tuntuu, että on hirmuisesti ystäviä. Mutta eikö sitä suosiota voisi pönkittää vaikkapa perustamalla oman faniryhmän itselleen Facebookiin?

Elämän pieniä ihmeellisyyksiä, joita en vaan ymmärrä. Ehkä vielä jonakin päivänä minäkin koen herätyksen, jonka jälkeen kaverilistaltani löytyy niin Henna Kurhinen, Johanna Tukiainen kuin lehtien mukaan Facebookissa liian paljon kavereita kerännyt Janne Kataja. Toivottavasti herätykseni tapahtuu sen verran pian, että kyseiset henkilöt ovat vielä lehtien täytteenä, ettei kaverilisäys mene ihan hukkaan.