Peter Nyman debytoi Maikkarin uutisissa eilen. Itse katselen tv-uutiset lähinnä silloin kun muistan tai ei ole muuta tekemistä, eli erittäin harvoin.
Tärkeimmät uutistapahtumat kuitenkin saavat minut tapittamaan ruutua tarkkaan. Tarkoitan siis esimerkiksi Urpo Martikaisen viimeistä uutislähetystä, Peter Nymanin ensimmäistäuutislähetystä sekä Arvi Lindin viimeistä uutislähetystä. Ehkä kaikkien näiden kärkeen kuitenkin kiilaa tärkeydessään uutislähetys, joka oli pakko katsoa muutaman kerran vielä uusintanakin; kyseessähän on siis tietysti maaliskuinen lähetys, jossa Kirsi Alm-Siira tippui tuolilta.

No, vaikka itse katselenkin tv-uutisia kohtalaisen harvoin, ovat Urpo ja Arvi (kuten myös Leena ja Pirjo) lähes yhtä tuttuja kuin naapurin setä. Henkilöitä jotka olen "tuntenut" lapsuudesta asti ja jotka säilyvät osana elämääni vuodesta toiseen. Kunnes sitten jäävät eläkkeelle ja juontavat viimeisen uutislähetyksensä.
Sekä Urpon että Arvin viimeiset uutislähetykset olivat koskettavia ja saivat melkein tipan linssiin. Se oli päätös jollekin tutulle ja turvalliselle. Onneksi naispuolisten uutisankkureiden joukosta kuitenkin vielä löytyy tuttuja.

Peter Nymanin ensimmäinen uutislähetys oli jännittävää seurattavaa, ensinnäkin jo sen takia, että miten hän täyttää nuo Urpon jättämät isot (jo fyysisestikin!) saappaat.
Kesäkuussa Apu julkaisi loistavan yhteishaastattelun Urposta ja Peteristä. Luin sen tuolloin ahmimalla ja juttu oli mielestäni paitsi oivaltava ja hauska, myös ainutlaatuinen jutunaihe. Kuinka usein saadaan ex-työntekijä ja hänet paikkaava työntekijä istumaan sopuisasti saman pöydän ääreen ja sitten vielä onnistutaan tekemään kiinnostava artikkeli aiheesta?
Jutun parhaimmistoa oli ehdottomasti kuvitus. Peter istuu uutispöydän takana virallisena puku päällä ja vieressä virnuilee pilke silmäkulmassaan Upi, joka näyttää lähinnä siltä, että on lähdössä jutun teon jälkeen kalastamaan. Journalistisen kuvituspalkinnon voittaja on löytynyt.

No, eksyin jälleen vähän varsinaisesta aiheesta, eli eilen tapahtuneesta Nymanin pojan tähtihetkestä.
Kaikesta pelottelusta, hehkutuksesta ja epäluuloista huolimatta: hyvinhän se meni!
Yksi asia kuitenkin - Uutisvuotoa seuranneena - minua häiritsi suuresti. Kun Peter luki uutisia vakavana tasapaksulla ja monotonisella äänellä, niin odotin koko ajan, että milloin tulee se hassu juttu, jolle saa nauraa. Valitettavasti sitä ei tullut minkään uutisen yhteydessä ja naurut jäi nauramatta. Jopa kymppiuutisten loppukevennyksestä puuttui särmä, mutta ehkä tämän päivän loppukevennys on jo hauskempi.