Kun ensimmäistä kertaa näin mainoksen, jossa haettiin shoppailijoita Nelosella alkavaa Tuuri-sarjaan, ajattelin lähinnä että ei voi olla todellista - kuinka pitkälle tosi-tv -touhussa oikein mennään. Kun kyseinen sarja alkoi muutama viikko sitten, ajattelin ettei tuollainen ohjelmaformaatti voi olla kiinnostava. Katsoin kuitenkin ensimmäisen jakson ja jäin samantien koukkuun.

Mielikuvani Tuuri-ohjelmasta oli, että siinä seurataan ainoastaan sitä, että mitä ihmiset Tuurista ostavat. Ehkä kuvittelin myös, että yhdessä jaksossa seurataan ainoastaan yhden henkilön/perheen/seurueen ostoksia.
Mutta ei. Tuuri on paljon enemmän. Ja ehdottomasti positiivisinta ohjelmassa on, että Vesa Keskisen naamaa on näytetty suhteellisen vähän!

Todella yksinkertaisesta aiheesta on saatu todella mielenkiintoista materiaalia. Jossain luki, että Tuuri esittelee läpileikkauksen suomalaisista - ja niin se kyllä kieltämättä tekee. Tuuriin mahtuu monenmoisia ihmisiä ja joka jaksossa vähintään yksi kiinnostava henkilö. No, joka jaksossa on esillä myös sympaattinen tarjoushaukka Jorma, joka jo itsessään tekee ohjelmasta katsomisen arvoisen.
Ja eihän ohjelma suinkaan rajoitu pelkkään shoppailuun! Kaikki Tuurin tapahtumat, hotelli, ravintola ja karavaanialue ovat olleet hyvin esillä ohjelmassa. Karaokekaravaanareita kenties kuvattu jopa liikaakin (koska he eivät ole sieltä mielenkiintoisimmasta päästä), mutta tärkeintä on, että esillä on keskenään hyvinkin erilaisia ihmisiä.
Ja pitäähän niitä ärsyttäviäkin ihmisiä olla joukossa, jotta katsojat saavat arvostella ja kritisoida. :D Itse sain suurimmat ärsyyntymiseni ihmeperheestä, joka tuntui vaativan tyttäriltään aivan liikaa. Tai ainakaan minusta ei ole normaalia että 9-vuotias tyttö keikkailee sata kertaa vuodessa ja 5-vuotias tyttö juoksee 10 km lenkkejä. Vanhemmalla tytöllä on muuten omat nettisivutkin, kuinkas muutenkaan; kyllä äiti osaa markkinoida niin tytärtään kuin Lamourettes-ryhmää... www.saraniittyviita.com/Lamourettes.htm

Omaksi suosikikseni on ohjelmassa tullut ehdottomasti rautaosaston Jukka, joka tulee kiinnostavammaksi jakso jaksolta. Ensivaikutelma Jukasta oli, että mies on syrjäänvetäytyvä hiljainen hissukka ja ihmettelin suuresti, miten hän on suostunut kuvattavaksi tv-ohjelmaan. Seuraavissa jaksoissa päästiin jo tutustumaan Jukan kotiin ja perheeseen ja ihmettelin vielä enemmän miten Jukka haluaa esiintyä televisiossa näin henkilökohtaisella tavalla. Ja koko ajan mennään henkilökohtaisemmalle tasolle. Eilen käytiin läpi jo lapsuuden traumat ja nuoruuden angstit - en tiedä kuinka henkilökohtaisemmaksi tästä voidaan enää mennä!
Toivotaan, että ohjelmassa kuitenkin kerrotaan tulevaisuudessa, miten Jukan sairastavalle koiralle kävi. Toivottavasti koira toipuu ja pääsee taas karkuretkille Keskisen ruokaosastolle. :)