Kesän tv-tarjonta on aika heikkoa, kun kaikki suosikkisarjani ovat jääneet kesätauolle. Tuntuu että televisiosta tulee iltaisin ainoastaan niitä rikospaikka/murhatutkimus-sarjoja, joita on niin monta erilaista, ettei niitä viitsi katsoa, kun ei enää muista mikä henkilöhahmo kuuluu mihinkin sarjaan.

Mutta nyt viikonloppuiltojen pelastuksekseni on jälleen alkanut yksi lemppareistani, eli Rokkarille morsian. Seurasin edellistä kautta jännityksestä piukeana ruutua tarkkaan tuijottaen ja minulla oli selvät mielipiteet, kuka tytöistä olisi sopivin Bretille ja kenestä hänen pitäisi hankkiutua eroon mahdollisimman pian.
Vaikka nyt televisiossa pyörivä kausi onkin idealtaan mielestäni kehno (erillisen talon sijaan tytöt kiertävät bussilla Bretin perässä kiertueilla ja asuvat eri hotelleissa), on tätä kautta kuitenkin paljonpaljon mielenkiintoisempi seurata. Bret tuntuu jo tutulta naapurinpojalta, jonka soisi löytävän onnensa hyvän naisen kanssa. Huvittavaa tietysti se, että ennen Rokkarille morsian –sarjan katsomista en ollut kuullutkaan henkilöstä nimeltä Bret Michaels ja Poisonin tuotantokin on itselleni hämärän peitossa.

Uutta kautta on pyörinyt televisiossa vasta muutama jakso, mutta harmi kyllä, monelle mielenkiintoiselle (lue: draamaa ja kohtauksia aiheuttavalle) henkilölle on jo annettu lähtöpassit. Ensimmäisessä jaksossa drinkkejä hieman …krhm… erikoisesta paikasta nautiskelleet ja tarjoilleet naikkoset olisivat varmasti antaneet tälle sarjalle paljon. Jotain fiksuutta osoittaa kuitenkin Bretissä se, että hän tajusi hankkiutua näistä tyttösistä eroon.
Onneksi joukkoon kuitenkin jäi vielä vamppi-Ashley ja tequilaa rakastava Marcia – luotan, että ainakin tämä kaksikko saa hyvää viihdettä aikaiseksi.
Sarjaa on tullut vasta niin vähän, että selkeää voittajasuosikkia ei ole vielä muodostunut. Nyt kuluneiden tapahtumien perusteella Maria, Taya ja Kelsey voisivat olla tyttöjä, joilla olisi potentiaalia voittaa tämä kisa.

Edellisen kauden aikana Daisy de la Hoya oli aluksi yksi inhokeistani, mutta vaihtui kauden kuluessa yhdeksi suosikeistani ja olisin mielelläni nähnyt Daisyn seurustelemassa Bretin kanssa. Olin surullinen, kun Bret valitsi Ambren, mutta iloinen kun kuulin, että Daisy saa oman ohjelmansa!
Myönnetään, näitä sulhasen ja morsiamen etsimisohjelmia on aivan liikaa – vaikkei niitä kaikkia Suomessa näytetäkään. Mutta ONNEKSI Bändärille sulhanen päätyi myös Suomen ohjelmistoon.
Tämä oli sarja, josta en jättänyt yhtäkään jaksoa väliin ja jota myötäelin jopa enemmän kuin Bretin sarjaa.
Daisyn kanssa seurustelemaan hamuavien miesten joukossa oli monia helmiä, joita toivoisi näkevänsä julkisuudessa myös myöhemmin. Sarjan hauskin henkilö oli ehdottomasti puhetaidoton ja itserakas Fox, jolta sarjan kuluessa löytyikin yllättäen myös tyttöystävä. Yllättävää, sillä olin aika varma, että kyseinen herra mielii ennemmin poikien kuin tyttöjen pöksyihin.

Omat poikaystäväsuosikkini Daisylle olivat Flex ja Sinister. Flex oli tästä joukosta ainoa, jonka kanssa olisi ehkä itsekin voinut kuvitella seurustelevansa. Sinister taas oli mielestäni Daisylle sopivin – vaikkakin Sinisterin suosimiseen itselläni vaikutti osittain myös sääli sitä kohtaan, että Daisy USEIN sorsi Sinisteriä ja jätti tämän huomiotta.
No, sitten oli tapaus London, joka lopulta voitti Daisyn omakseen. Londonhan siis lähti sarjasta omasta tahdostaan ja tuli myöhemmin takaisin tajuttuaan tehneensä virheen. Avomieheni kanssa puhuttiin jo pari jaksoa sen jälkeen, kun London lähti sarjasta, että hän aivan takuuvarmasti tulee vielä takaisin. Eipä sarjassa muuten olisi näytetty niin paljon London-muisteloita. Joten Londonin palaaminen takaisin ei meille ollut yhtä suuri yllätys kuin talossa oleville kilpailijoille ja Daisylle. London tosin oli yksi voittajasuosikeistani sarjan alussa, mutta takaisintultuaan toivoin, että Daisy silti valitsisi Flexin.

Sarjan loputtua yritin etsiä tietoa siitä, miten Daisyn ja Londonin romanssi eteni. Loppujen lopuksi he sopivat kai melko hyvin toisilleen ja toivoin että Bretin hylkäämä Daisy löytäisi onnen oman sarjansa ansiosta.
Näinpä ei sitten tainnut kuitenkaan käydä. Ikäväkseni löysin tällaisen uutisen http://blog.vh1.com/2009-11-03/daisy-london-no-more/
Uutisessa on referoitu Daisyn MySpace-bloggausta, jossa hän ilmoitti erostaan. Tämän perusteella London vaikuttaa kyllä niin paskalta jätkältä, että Daisy saa kaiken sympatiani. Londonhan siis oli pamauttanut jonkun toisen tytön paksuksi samoihin aikoihin ja siitä aiheutuivat suurimmat ongelmat suhteeseen Daisyn kanssa.
Daisyn MySpace-bloggauksesta: “The lies and pain are just too much!! He is not truthful and loyal to his words.. and has done NOTHING BUT LIE AND USE ME FOR FAME, JUST TO GAIN SUCCESS FOR HIS BAND!!! Anyone willing to take advantage of someone’s hart(and yes this is how I spell hart!!) in such away is A complete looser!!”
Löysin myös uutisen, joka kertoi, että Daisy deittaili ex-lapsitähti Corey Haimia. Joka kuoli pari viikkoa ensitreffien jälkeen! Ei kellään voi olla noin huono tuuri poikaystävien suhteen! No, onneksi Wikipedia tietää kertoa, että toinen kausi Bändärille sulhasesta olisi tulossa, joten ehkä Daisykin vihdoin löytää elämänsä rakkauden.

Juhannuksen aikoihin luin Stara.fi –sivustolta uutisen siitä, että Johanna Tukiainen olisi saamassa oman sulhasenetsintä-ohjelmansa, jota kuvataan mm. Espanjassa. Nyt tuota uutista ei löydy mistään, vaan linkki http://www.stara.fi/2010/06/29/johanna-tukiaiselle-etsitaan-sulhasta-omassa-realityohjelmassa/ menee ainoastaan festarikyyti-uutiseen. Onkohan tuotantoyhtiö tajunnut ohjelmaidean olevan huono vai paljastiko Jossu ohjelman medialle vahingossa liian aikaisin?
No enivei. Suurin ihmetyksen aiheeni on se, että kuka oikeasti haluaisi osallistua tällaiseen ohjelmaan? Pois lukien ne, jotka haluavat sen 15 minuuttia julkisuutta itselleen. Siis oikeasti. Ei kai kukaan täysjärkinen voi haluta seurustella Johanna Tukiaisen kanssa? Etenkään sen jälkeen, kun media esitteli kuvat meikittömästä Johannasta. Tai no, ehkä Nykäsen Matti kiinnostuu – sen verran erehdyttävästi meikitön Jossu muistutti Merviä.